KUVA OVEN TAKANA Valokuvatutkimus suomalaisten kuvakäsityksistä (1995)
Mitä ihminen kuvaa, kun hän saa ottaa vain yhden valokuvan – ilman mitään ohjeita siitä, mitä pitäisi kuvata?
Vuonna 1995 toteutin lopputyönäni valokuvatutkimuksen, jossa kiersin kerrostaloissa ja soitin asuntojen ovikelloja. Annoin oven avaajalle kameran ja pyysin häntä ottamaan yhden valokuvan – mistä tahansa. En rajannut kuvauskohdetta enkä antanut mitään ohjeita siitä, mitä pitäisi kuvata.
Näin syntyi 313 valokuvan tutkimusaineisto tavallisten suomalaisten kuvaamana. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä ihmiset pitävät kuvaamisen arvoisena.
Tulokset olivat yllättävän yhdenmukaisia. Kuvissa toistuivat läheiset ihmiset, kodin koriste-esineet, lemmikkieläimet ja esteettisiksi koetut aiheet. Sen sijaan monet arkiset yksityiskohdat, kuten sotku, eteinen, kengät tai muut kodin käytännölliset asiat, jäivät lähes kokonaan kuvaamatta. Tutkimus osoitti, kuinka vahvasti kulttuuriset kuvakäsitykset ohjaavat sitä, mitä pidämme kuvaamisen arvoisena.
Tutkimus tehtiin aikana, jolloin digitaalikameroita, älypuhelimia tai sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Jokainen valokuva oli harkittu valinta, eikä kuvien ottaminen ollut osa jokapäiväistä viestintää kuten nykyään.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tutkimus tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden pohtia, miten kuvakulttuurimme on muuttunut. Älypuhelimet, selfiet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet tapaamme kuvata, nähdä ja jakaa maailmaa. Siksi sama tutkimus voisi tänään tuottaa hyvin erilaisen tuloksen.
Tällä sivulla voit tutustua tutkimuksen raporttiin sekä tutkimusaineistoon. Tutkimusraportti sisältää tutkimuksen taustan, tutkimuskysymykset, menetelmät, teoreettisen viitekehyksen ja tulokset. Sen jälkeen esitellään alkuperäiset analyysikaaviot sekä tutkimukseen osallistuneiden ottamat valokuvat luokiteltuina tutkimuksessa käytettyihin aihe- ja merkitysryhmiin.
Mitä tapahtuisi, jos sama tutkimus tehtäisiin tänään? Millaisen kuvan sinä ottaisit?
Tutkimusaineisto
313 kuvan jakauma
Tutkimukseen osallistui 313 suomalaista, jotka saivat tehtäväkseen ottaa yhden valokuvan vapaasti valitsemastaan kohteesta omassa kodissaan. Kaavio esittää tutkimusaineiston jakauman kuvaajien sukupuolen, ikäryhmän ja perhesuhteen mukaan. Aineistosta 67 % oli naisten ja 33 % miesten ottamia kuvia. Ikäryhmistä suurimmat olivat alle 35-vuotiaat (42 %) ja 35–55-vuotiaat (45 %). Kuvaajista 69 % asui parisuhteessa tai perheessä ja 31 % yksin.
Tutkimuksen analyysi etenee kahdessa vaiheessa. Ensin tarkastellaan, mitä ihmiset kuvasivat (aiheluokittelu). Sen jälkeen samoja kuvia tarkastellaan niiden kulttuurisen merkityksen näkökulmasta (merkitysluokittelu). Näin tutkimus siirtyy näkyvästä kuva-aiheesta kohti kuvavalintojen taustalla olevia arvoja ja kuvakäsityksiä.
Aiheluokittelu
Tutkimuksen ensimmäisessä analyysivaiheessa kaikki 313 valokuvaa luokiteltiin niiden ensisijaisen kuvauskohteen perusteella. Kuvista muodostui yhdeksän aiheluokkaa: ihmiset, lemmikkieläimet, koriste-esineet, käyttöesineet, yleiskuvat tilasta, kuvat kuvista, kasvit, maisemat ja tiedotusvälineet.
Taulukko ja kaavio havainnollistavat, kuinka eri aiheet jakautuivat koko aineistossa sekä kuvaajan sukupuolen, ikäryhmän ja perhesuhteen mukaan. Tarkastelu paljastaa useita kiinnostavia eroja. Esimerkiksi miehet kuvasivat naisia useammin lemmikkieläimiä ja käyttöesineitä, kun taas naisten kuvissa korostuivat koriste-esineet. Yksin asuvien kuvissa puolestaan esiintyi muuta aineistoa enemmän maisemia sekä kuvia kuvista.
Aiheluokittelu muodosti tutkimuksen ensimmäisen analyysitason ja loi perustan myöhemmälle merkitysluokittelulle, jossa kuvia tarkasteltiin niiden kulttuuristen ja viestinnällisten merkitysten näkökulmasta.
Merkitysluokittelu
Pelkkä kuvauskohde ei vielä kerro, miksi kuva on otettu. Siksi tutkimuksen toisessa analyysivaiheessa kaikki 313 valokuvaa luokiteltiin myös niiden ensisijaisen merkityksen perusteella. Tarkastelun kohteena oli se, mitä kuva näyttäisi viestivän kuvaajalleen.
Merkitysluokittelussa kuvat jakautuivat seitsemään ryhmään: lähimmäiset, esteettisyys, tunneobjektit, kiinnostuksen kohteet, muut kymppikuvat, arkipäivä sekä radikaalit ja poikkeavat kuvat. Tämä luokittelu toi esiin sellaisia kulttuurisia merkityksiä, joita pelkkä aiheiden tarkastelu ei paljastanut.
Taulukko ja kaavio osoittavat, että eri ikäryhmien välillä oli selviä eroja. Nuorimpien kuvaajien ottamissa kuvissa korostuivat tunneobjektit sekä poikkeavat kuva-aiheet, kun taas vanhemmissa ikäryhmissä esteettisyyden merkitys kasvoi selvästi. Merkitysluokittelu osoitti myös, että valokuvien aiheet eivät yksin selitä ihmisten kuvavalintoja, vaan niiden taustalla vaikuttavat kulttuuriset arvot, henkilökohtaiset merkitykset ja opitut kuvakäsitykset.
Näin luet kuva-aineistoa
Seuraavilla sivuilla esitellään kaikki tutkimukseen kerätyt 313 valokuvaa merkitysluokittain ryhmiteltyinä. Jokaisen kuvan yhteydessä on tunnistetiedot, joiden avulla kuva voidaan sijoittaa sekä aihe- että merkitysluokitukseen ja yhdistää kuvaajan taustatietoihin.
Kuvan oikeassa alakulmassa oleva tunniste kertoo viisi asiaa:
- merkitysryhmän, johon kuva kuuluu
- aiheluokan, johon kuva on luokiteltu
- kuvaajan sukupuolen
- kuvaajan ikäryhmän
- asuuko kuvaaja yksin vai perheessä tai parisuhteessa
Näiden tunnistetietojen avulla lukija voi tarkastella yksittäisiä kuvia sekä osana laajempaa kokonaisuutta. Samalla on mahdollista verrata, miten kuva-aiheet ja niiden merkitykset vaihtelevat eri ihmisryhmien välillä.
