Sanna Liimatainen
TARVITSETKO HYVÄN KUVAAJAN?
TÄS SIUL ON SELLANE.
Paras valttini on kyky saada ihmiset nauttimaan ja rentoutumaan. Hyvä fiilis, hyvät kuvat :) Haluan, että kaikki asiakkaani saavat mitä tilasivat ja vielä vähän enemmän.
Hoidan kuvaukset yli 20 vuoden ammattitaidolla. Olen aloittanut urani Eka-yhtymän jätti studioilla ja siirtynyt siitä lehti- ja yrityskuvauksiin.
-
Keijo Leppänen + poikansa Ukkopekan. Minua on aina naurattanut tuo vapaapotkun munat suojaan -asento. Olin tosi iloinen kun Keijo lämpeni heti tälle kuvaidealle. -
Jalkapalloilija Laura Österberg Kalmari ja sisar Sanna Kalmari. Tämä kuva oli Kodin kuvalehden Perhekuvioita-sarjan ensimmäinen kuva vuonna 2013. Alussa oli suunnitelma että avauskuvassa halataan. Tämä osoittautui kuitenkin hankalaksi, koska molempien haastateltavien naamat haluttiin kuvassa näkysälle ja aidossa halauksessa kasvot ovat eri suuntiin 😞 Vuosien varrella olen koittanut keksiä vaikka mitä halauksen korviketta. -
Cristal Snow ja Viivi Huuska. Tämä oli ikimuistoinen kuvaus. En missään nimessä halunnut Cristal Snowsta tylsää kuvaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan millaisen kuvan tekisin. Istuin kahvilassa ja kuuntelin sivusta haastattelua, koko ajan kuumeisesti miettien, että mistä saisi idean sisarusten kuvaan. Tiesin että kotiin minua ei päästetä kuvaamaan ja että kuvat on otettava tänään (Cristal muistaakseni lähti ulkomaille seuraavana aamuna). Havahduin, Cristal kertoi opettaneensa sisarensa Viivin siivoamaan. Siinä oli kuvaidea, josta myös Viivi ja Cristal innostuivat, mutta toteutus? Googlasin lähiseudun hotellit ja ryhdyin soittelemaan niitä läpi. Hotelli Klaus Kurki ja sen ennakkoluuloton johtaja pelastivat minut. Tuntia myöhemmin olimme hotellilla kuvaamassa tämän kuvan. -
Tuomas ja Karoliina Kantelinen. Opin siis kuvaamaan halin niin että naamat näkyy 🙂 Jälleen kerran kuvaus piti sovitta todella kiireisen ihmisen aikatauluihin. Säveltäjä Tuomas reissasi tuolloin yhtenään Jenkkeihin, niinpä kuvaukset sovittiin lentokentällä. Tiesin jo aiemmista lentokenttä kuvauksista, että Finavia osaa rahastaa kuvaamisesta. Päätin tehdä tämän kuvauksen ripeästi ja mielestäni täysin julkisissa tiloissa, enkä kysellyt kentältä mitään lupia. Kuvasta tuli juuri niin suloinen kuin sen mallitkin. Tuomas ja Karoliina olivat IHANIA. Haasteita silti piisas sillä kentällä oli pari muutakin ihmistä, joitten naamaa en halunnut kuvaan. Kommunikointi kuvattaville piti hoitaa käsimerkein, sillä jos huusi heille jotain kaikki ihmiset liukuportaissa kääntyivät katsomaan minua. -
Marco ja Janek Bjurström. Yksi tapani lähestyä uutta kuvaa on mietiskellä: mitä ei yleensä kuvata tai mitä olisi hauska kuvata. Meillä kotona väännettiin usein kättä isän kanssa. Kädenvääntö on minulle lähes rakkauden osoitus:) Se tuntui hauskalta ja sopivalta aiheelta näille veljeksille. Kuvattavana oli rennot ja rempseät Bjurströmmit. Toimitus oli valinnut paikaksi ravintola Pompierin (muistaakseni olivat molemmat ravintolan osakkaita). Tämä kuvaus oli ns. pala kakkua. -
Hjallis Harkimo ja sisar Maria Thelen. Koko jutun tekoon on aikaa tunti. Kahden henkilön haastattelu + kuvaus. Toimittajan kanssa sotasuunnitelma hiotaan puhelimessa. Tapaaminen on Hjalliksen sisko kotona meren rannassa ja viereisellä tontilla on Hjalliksen oma koti. Oletan että rannassa on purkkasi. Haluan keksiä, jotain mitä kuvattavat voivat tehdä yhdessä vaikkapa veneen kannella. Koska aikaa kuvaukselle saattaa jäädä vain 5 minuuttia ei mihinkään epäröintiin paikan päällä ole varaa. Muistan, että merellä syödään uusia perunoita lähes päivittäin. Perunat ja pesuvati autoon. Saavun paikalle hyvissä ajoin ja kävelen rantaa, ei veneen venettä. Mutta laiturilta saa kuvakulman, jossa molempien sisarusten talot näkyvät. Tästä tuleekin tirkistely-kuva, eli kuva jossa ympäristö on kohdetta kiinnostavampi. -
Apulannan Sipe ja terapeutti äiti Sirkka Santapukki. Tämä kuva on varmasti tämän sarjan tunnetuin, sillä se oli ehdolla Vuoden 2014 aikakauslehtikuvat Editissä. Haastattelua tehtiin Pirkkalan kirjastossa. Heti huomasin, että Sirkka on räväkkä ja räiskyvä persoona. Sipe oli hiljaisempi, mutta heissä molemmissa oli kapinahenkeä. Kirjastossa pitää olla hiljaa. Siitä se kapinallinen ajatus sitten syntyi. -
Mikael Fogelholm ja Markus poika. Luen sähköpostista minulle lähetetyn valmiin jutusta. Pyörittelemme kuvaideoita AD:n kanssa puhelimessa: poika ravintoloitsija / isä ravitsemusprofessori, poika harrastaa kiipeilyä / isä kestävyyslajeja. Kun ei itse ole mukana haastattelussa käsitys kuvattavien persoonasta jää toimittajan tekstin varassa. Kun on paikalla haastattelu voi keksiä yllättäviä kuvaideoita keskustelua kuunnellessaan. No, sovin kuvattavien kanssa tapaamisen Mikaelin Regina ravintolaan, parempien ideoitten puutteessa. Pyörin ravintolassa ympyrää, teen testikuvia ja tiedän että en saa tästä kiinnostavaa kuvaa. Kuvalla pitää mielestäni olla tavoite. Minulle yksi tärkeä tavoite on pysäyttää lehden selailija, herättää hänessä kiinnostus tai hämmennys niin että hän lukee otsikon. Menimme ulos ravintolasta ja teimme tämän kuvan, koska se on mielestäni hämmentävä. -
Elokuvaohjaaja Timo Vuorensola ja isä Erkko. Haastattelut oli juuri saatu purkkiin kun saavuin Timon työpaikalle Iron Sky Universe Oy:n tiloihin. Elokuvayhtiön tilat eivät tuntuneet sopivalta kuvauspaikalta. Halusin kuvan, joka ilmentäisi isä ja poikaa ei niinkään pojan uraa. Kyselin toimittaja Leena Lukkarilta mitä yhteisiä teemoja haastattelussa nousi esiin. Mielikuvitus, totuuden etsintä, roolipelit, pasifismi. Pasifismi miten sitä voisi kuvat? Porukalla tuskailimme toteutuskelpoista ideaa. Timolla välähti, hän kaivoi Googlesta kuvan vuodelta 1989, jossa yksi mies seisoo panssarivaunujen edessä Taivaallisen rauhan aukiolla. Tiesin heti että lähistöllä Maurinkadulla on panssarivaunu. Mutta valkoiset paidat? Aikataulu ei antanut myöten, että niitä lähdettäisi kotoa hakemaan. Niinpä tein puhelun nurkan takana olevaan Wotkin’s tehtaanmyymälään ja sain lainaukseen kaksi valkoista lihamestarin takkia. -
Räppäri Paleface ja äiti Marjut Miettinen. On ihana kuvat kun kuvattavat nauttii ja heillä on hauskaa. Karri ja Marjut otti homman niin sanotusti haltuun ja minä vaan räpsi. Marjut oli jo pienestä pitäen pitänyt hyvää huolta Karrin taidekasvatusta ja siksi kuvat haluttiin ottaa taidenäyttelyssä. Pikkuinen haaste syntyi siitä, että kuvaukset piti tehdä maanantaina kun kaikki museot ovat kiinni. Onneksi naapurustossani asustaa Helsingin Taidehallin johtaja ja ongelma ratkesi helposti. -
Ben Zyskovitcz ja siskonpoika Uniikki. Kiireiset miehet haastateltiin eri päivinä kumpikin omalla työpaikallaan, eduskunnassa ja äänitysstudiolla. Yhteiskuvaa varten piti kuitenkin sopia tapaaminen jonnekkin. Ihan tarkkaan en muista kumpi Dan vai Ben ehdotti kuvaa avoautossa. Minusta se oli mainio ajatus, sillä naistenlehdissä ei autoja paljon näy. Lokakuussa ulkosalla ei pahemmin avoautoja pörrää:) Onneksi Veholla suostuttiin innolla avustamaan kuvausjärjestelyissä kun kerroin keitä avoautossa kuvaan. -
Tuottaja Saku Tuominen ja pääomasijoittaja veli Aksu. Heti avoauton perään toinen kuva, joka kuuluu lohkoon "Miehet ja niitten vehkeet”. Tämä kuva kuuluu mielestäni myös lohkoon ”Mitäänsanomaton”. Silti pidän tästä otoksesta, koska se on ”Kiva kuva”. -
Näyttelijä Oona Airola ja isä Tuomas. Tämä kuuluu mun lemppari kuviin. Kuvaukselle + haastattelulle oli paikka ja aika, Kallio klo 11. Sain toimituksesta Oonan numeron ja soitin hänelle, jotta saisin vähän hajua millaisen kuvan isästä ja tyttärestä tekisin. Oonan kanssa juttu luisti heti ja hetkessä selvisi, että musta huumori oli se heidän juttu. IHANAA tähän ei törmää, joka vuosikymmenellä. Yksi villeimmistä suunnitelmistamme oli kuvata heidät roikkumassa puun oksalla pää alaspäin kuin lepakot 🙂 Kalliosta onneksi löytyy paljon päheitä kurjia paikkoja. Oonan avustuksella valitsimme Konepajan alueen kurjimmaksi ja teimme sinne tapaamisen ennen haastattelua. Lepakko-kuva ei toteutunut, mutta ei haittaa sillä tähän tuli mielestäni sitä jotain. Rullakot pihamaalla huusivat minulle: ”Me halutaan kuvaan”. -
Laulajat Terhi ja Pauliina Kokkonen. Tämä oli elämäni kamalin kuvaus vaikka pääsin tapaamaan Ultra Braan Terhin. Kuvausta edeltävänä päivänä olin Iso Omenan parkkihallissa. Tyttäreni (tuolloin 5v) istui jo auton takapenkillä ja minä heittelin takapaksiin ruokaostoksia. KAMALA KARJAISU. Auton takaluukku oli kiinni ja minun oikean käden etusormi välissä. Paniikissa koitin vasemmalla avata luukkua ja kun se lopulta aukesi olin pyörtyä. Pariskunta lähistöltä ryntäsi apuun ja pyöritti jonkin muovisuikaleen sormeni ympärille. Kun Omenan Dicorissa sormea ommeltiin kasaan olin iloinen kivusta, ainakin tunto oli jäljellä. Seuraavana päivänä kuvasin tämän a-tikkailla, kamera jalustalla ja laukaisu keskisormella. Yrittäjällä ei ole sairaslomaa tai mitään muutakaan lomaa, on vain palkatonta.
TEHDÄÄN SAMALLA PARI VIDEOPÄTKÄÄ
STUDIO:
KOIVUNOKSA 11, 04200 KERAVA
Usein kuvauksiin lähden kotoani Espoosta ja rakentelen studion tarvittaessa mihin vain.
OTA YHTEYTTÄ
Sanna Liimatainen
Espoo
Puhelinnumero:
050 345 7878
Sähköposti osoite:
